Kaffen unikkohuivi

Talvitakki kaipasi piristystä kirjavasta huivista. Malli on kirjoneuleguru Kaffe Fassettin jo kahdeksankymmentäluvulla suunnittelema Persialainen unikko (Persian Poppy), jota muokkasin laiskuuttani hieman simppelimmäksi. Hapsujen tilalle tein ainaoikein reunuksen. Kokoa huiville tuli 130 x 47 cm.

Malli: Persialainen unikko -huivi, (linkki Ravelryyn) Kaffe Fassettin kirjasta Upeimmat neuleet (1995)
Lanka:  Istexin Létt-Lopia eri sävyissä (osa värjätty päälle verihelttaseitikeillä), Rowanin Colourspun, sävyt Buttertubs, Appletreewick & Pen-Y-Ghent ja Rowanin Felted Tweed DK, sävyt Ancient & Phantom, kokonaismenekki 140 g
Puikot: 5 mm

Huivin unikot on neulottu seitsemällä eri roosan ja purppuran sävyllä. Taustan värimaailma on pääosin vihertävä ja siinä vaihtelin kahdeksaan eri sävyä. Kaffe kehottaa kirjassaan käyttämään jopa kahtakymmentä sävyä sekä unikoissa että taustassa, mutta lankakaappini anti oli mitä oli, enkä halunnut lähteä tätä huivia varten lankakauppaan. Eri Létt-Lopi -lankojen sävyjä olin yhtenäistänyt kesällä värjäämällä ne verihelttaseitikeillä (kuvassa viisi ylintä pientä palloa ja reunimmaiset kaksi vihreää palloa). Alunperin ne olivat sävyiltään melko kylmiä. Muutama ylemmän kuvan lanka ei päätynyt huiviin asti.

 

Tällä hetkellä on työn alla lisää kirjoneuletta itselleni ja joululomalla olen lupautunut tekemään siskolle hänen ideoimansa liivin. Harvoin teen neuleita toiveesta, mutta siskolle niitä on mukava tehdä, kun ei ole niin huolta siitä, tulevatko ne koskaan valmiiksi asti :)

Luksuspaita

Vihdoin jotain valmista ja esittelykelpoista. Tämä on aivan perusmallinen alhaalta ylös neulottu paita ylipitkillä raglanhihoilla, mutta materiaalina on ylellistä alpakkaa, mohairia ja silkkiä.

Malli: oma
Lanka: Dropsin Alpaca, sävy vaaleankeltaisen kirjava ja Rowanin Kidsilk Haze, sävy Ember, menekki yhteensä 270 g
Puikot: 3 mm & 5 mm

Kidsilk Haze tarttui mukaani alelaarista. Suunnittelin tekeväni siitä huivin, mutta jotenkin se oli yksinään vähän tunkkaisen väristä. Lankavarastossa taasen lojui keriä vaaleankeltaista Dropsin alpakkaa, joka pelkiltään näytti aavistuksen halvan väriseltä. Yhdistettynä näistä tuli unelmaisen pörröistä ja sopivan sävyistä pintaa. 

Pikaisesti raapustettu suunnitelmani ei nyt aivan toteutunut, sillä kaula-aukosta tuli ajateltua pienempi. Koska tein raglanosuuden jo kahdesti (ja vartalon kolmesti), en viitsinyt enää purkaa. Näin on hyvä.

Resorit on neulottu 3 mm:n puikoilla ja sileät osuudet kahta numeroa isommilla. Resorin (2o, 2n) lopussa kavensin kaksi nurjaa simukkaa yhteen, jotta paitaan tulisi oikeat mittasuhteet. Vartalo-osassa tein muutaman vyötärökavennuksen, mutta en lisäyksiä. Paita ei ole saanut vielä mitään viimeistelykäsittelyä (mikä selittää röpöläisen pinnan, seliseli), mutta aikomuksena on kastella paita ja venyttää hieman pituutta lisää.

Mitäköhän näistä materiaaleista valmistetusta paidasta saisi pulittaa vaatekaupassa...

Nummitateilla värjättyä

Koivulangan pariksi oli tarkoitus värjätä toinen vyyhti kainuunharmasta villapaita-aineksiksi, mutta nummitateista tuli sen verran ihanaa lankaa, että siitä todennäköisesti valmistuu ihan yksinään joku syysneule. Metrejä tässä vyyhdissä on yli 700, joten eiköhän se johonkin riitä.

Sieni: nummitatti kuivattuna, 150 g
Puretus: aluna/viinikivi, 15/5 g
Lanka: Kehräämö Christinan Harmaslanka, 2-säikeinen, 224 g
Vesi: Pudasjärven vesijohtovesi
Keittoaika: 1 h
Väriliemessä: 1 h, 85 astetta, liotus yön yli

Langan väriä on vaikea sanoa, mutta termi kultabeige osuu kait aika lähelle. Pohjaväri oli siis vaaleanharmaa.

Jotenkin tämä sienillä värjääminen on vain paljon kiehtovampaa kuin kasvivärjäys. Pian pääsee taas sienimetsään.

Aurinkolasikotelo

Sainpahan tehtyä jotain oikeasti tarpeellista. Ensin ajattelin tehdä aurinkolasikotelosta vähän hienomman version vaahtomuovipehmusteella, vuorikankaalla ja vetoketjukiinnityksellä, mutta eräs viisas vinkkasi minulle, että eikös se vetoketju naarmuta laseja. Tuli siis pelkkä virkattu kuori ja nappikiinnitys.

Kotelo on tehty saumattomasti, eli riittävään määrään ketjusilmukoita virkkasin ensin 1 ks, 1 kjs hypäten aina yhden kjs:n yli ja jatkoin samaa ketjusilmukoiden takareunaan. Jatkoin seuraavalla kerroksella 1 ks, 1 kjs virkaten kiinteät silmukat edellisen kerroksen ketjusilmukkaväleihin. Kerrosten vaihtumiskohdassa jatkoin virkkaamista ilman mitään hyppäyksiä, vaihdoin vain väriä. Lopetin kotelon piilosilmukkakerrokseen, johon tein samalla kahteen kohtaan ketjusilmukoilla nappilenkit.

Noin worsted weight -paksuinen lanka on virkattu pienellä 3 mm:n koukulla, jotta kotelosta tuli jämäkämpi. Persikan ja korallin väriset langat ovat jälkivärejä verihelttaseitikkien lakeista ja oranssi lanka on jälkiväri kokonaisista verihelttaseitikeistä.

Koivulla värjättyä

Runsas viikko sitten värjäsin kesän ensimmäisen lankakerän. 2-säikeistä kainuunharmasta n. 200 g.

Muisti nyt kyllä pätkii, enkä muista paljonko keitoksessa oli koivun lehtiä. Joko kilo tai kaksi, pihan puista sieltä täältä riivittyinä. Ajattelin hakea Lumoavasta langasta vielä toisenkin vyyhdin ja värjätä sen viime syksynä kuivatuilla nummitateilla tai sitten lupiinilla. En osaa päättää, liikaa mahdollisuuksia. Ajatuksena olisi yhdistää kerät isommilla puikoilla neulottavaan kevyehköön neulepaitaan. Niin että lanka vaihtuisi joka kerroksella.

Yhdet virkatut lapaset

Virkkailin tälläiset, kun en muutakaan keksinyt. Tuhoan lankavarastoja gramma grammalta.

Malli: oma, josta ohje täällä
Lanka: Cascade 220 Heathers, sävy 9450 ja verihelttaseitikkien jaloilla värjättyä villaa, menekki yhteensä 70 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Puikot: 4 mm

Ruusuhelma

Tammikuun alussa pohdiskelin, miten opinnäytetyön teko vaikuttaa käsitöihin käytettävään aikaan, mutta käsitöitä valmistui kuitenkin opparista huolimatta tasaiseen tahtiin. Toisin on nyt, kun vapaa-aikaa töiden jälkeen olisi käytettävissä vaikka kuinka. Puikot ja virkkuukoukut ovat tyystin unohtuneet kaappiin.

Pitkittyneestä käsityötauosta huolestuneena päätin etsiä inspiraatiota kirjahyllyyni eksyneistä alan kirjoista. Ensimmäisenä käteeni tarttui kirpputorilta hankkimani ruotsalainen seitsemänkymmentäluvun Stora boken om handarbete (1978), jossa esitellään kankaista, langoista ja räsyistä valmistuvia käsitöitä.

Kirjan aukeama poimutetuista hameista muistutti, että minun on jo pidempään ollut tarkoitus ommella toisinto kirpputorilta ostamastani myös seitkytlukulaisesta kesähameesta, joka kuuden käyttövuoden jälkeen alkaa näyttää hajoamisen merkkejä.

Mitat uuteen hameeseen otin kirppishameesta ja kankaaksi päätyi blogini taustakuvastakin tuttu ruusukangas, jonka olen ostanut vuonna 2010 Turun Eurokankaasta. Kirjasta löytyi myös kaava vyötärökaitaleeseen, jonka sivulla on nappikiinnitys.

Hameessa on sopivasti mustalaisromantiikkaa ja pituus on riittävä peittämään alkukesän kalpeat sääret. Kangasta riittäisi vielä vaikka huiviin.