26. helmikuuta 2012

Klassikko

Ikuisuusprojektini on ollut neuloa uudelleen äitini jo seitkytluvun alussa toteuttama neuletakki, joka on ollut tehokäytössä itselläni jo lähemmäs kymmenen vuotta. Sanoisin, että malli ei ole vanhentunut päivääkään.




Malli: palmikkotakki, Eevaneule 3/1974
Lanka: Cascade 220 Heathers, sävy 9450, 350 g
Puikot: 3,5 & 4 mm
Napit: helmiäisnapit Lumoavasta langasta


Tässä kuvassa äitini on neuletakissaan seitsemänkymmentäluvun loppupuolella ulkoiluttamassa vaunuissa jokeltelevaa isosiskoani.



Lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen alkuperäinen neuletakki on täysin käyttökunnossa. Mitä nyt kuluneita hihansuita on pitänyt kursia kasaan.


Kahdesti olen tämän takin aloittanut aiemmin, viljan keltaisesta vuonna 2008 ja ruskeanbeigestä viime syksynä, mutta niistä ei tullut koskaan valmista. Cascaden 220 osoittautui sopivan paksuiseksi langaksi. Ja täytyy sanoa, että kuten moni muukin, niin minäkin ihastuin tähän laadukkaaseen ja pehmeään villaan. Heathersin värikarttakin on jotain aivan mahtavuutta!


Muutama vuosi sitten löysin kirpputorilta ohjeenkin tähän, mutta lopullinen takki on neulottu seuraten äidin tekemän neuleen silmukkamääriä ja -kerroksia. Muutoksia tein vain sen verran, että neuloin koko hoidon saumattomana (miinus kainalosaumat)  ja aloitin v-aukon hieman alempaa, joten nappeja tuli neljä eikä viisi. Olen siis päässyt sukkapuikkokammostanikin, sillä hihat syntyivät niillä tuosta vain!

Ai niin, ja isälläni oli tästä miesten versio. Tais olla kulmien komein karju tuollaisessa takissa ;)

11 kommenttia:

Lammas kirjoitti...

Kaunis villatakki! Itsekin olen haalinut kirppareilta 70-luvun neulelehtiä ja -kirjoja, sillä niissä olevat ohjeet ovat ihan tämän päivän muotia.

Mira kirjoitti...

Voi että, näyttää todella hyvältä päälläsi. Tosi nätti! :)

Ingi kirjoitti...

Kaunis ja ajaton takki! Lankakin kuulostaa mielenkiintoiselta, en ole vielä kokeillut.

Nasti kirjoitti...

Mahtavaa, oikea äidiltä tyttärelle -neule!

Jaana kirjoitti...

Kiitoset! Seitkytluku on kyllä ollut neuleiden kulta-aikaa, joskin myös tänäpäivänä on tarjolla hyvin istuvia ohjeita.

Valitsin Cascaden langan, kun olen lukenut ettei se nukkaantuisi. Äidin neuloma villatakkikaan ei ole nukkaantunut lainkaan, mitä lie sen ajan laatulankaa. Jospa minunkin versio säilyisi hyvänä jälkipolville.

Susu kirjoitti...

Ihana! Taas tuli todistettua et mitään ei ikinä pidä heittää pois...ainakaan vanhoja neulelehtiä!

Jaana kirjoitti...

Juu ei tosiaan kannata!

Käsityöläinen kirjoitti...

Kaunis!

Anonyymi kirjoitti...

Kuva äidistäsi on ihana! Voi vitsit, mitkä housut!

Jaana kirjoitti...

Joo, voisin ottaa useammankin vanhoissa kuvissa äitini päällä olleen vaatekappaleen omaan garderoobiini. Onneksi jotkut niistä on säilynyt tähänkin päivään.

Lilja kirjoitti...

Ihana tarina ja kaunis retrotakki! Ja kiitos kivasta blogista, löysin sen vasta tänään mutta seuraan jatkossa mielenkiinnolla. :)