Klassikko

Ikuisuusprojektini on ollut neuloa uudelleen äitini jo seitkytluvun alussa toteuttama neuletakki, joka on ollut tehokäytössä itselläni jo lähemmäs kymmenen vuotta. Sanoisin, että malli ei ole vanhentunut päivääkään.

Malli: palmikkotakki, Eevaneule 3/1974
Lanka: Cascade 220 Heathers, sävy 9450, 350 g
Puikot: 3,5 & 4 mm
Napit: helmiäisnapit Lumoavasta langasta

Tässä kuvassa äitini on neuletakissaan seitsemänkymmentäluvun loppupuolella ulkoiluttamassa vaunuissa jokeltelevaa isosiskoani.

Lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen alkuperäinen neuletakki on täysin käyttökunnossa. Mitä nyt kuluneita hihansuita on pitänyt kursia kasaan.

Kahdesti olen tämän takin aloittanut aiemmin, viljan keltaisesta vuonna 2008 ja ruskeanbeigestä viime syksynä, mutta niistä ei tullut koskaan valmista. Cascaden 220 osoittautui sopivan paksuiseksi langaksi. Ja täytyy sanoa, että kuten moni muukin, niin minäkin ihastuin tähän laadukkaaseen ja pehmeään villaan. Heathersin värikarttakin on jotain aivan mahtavuutta!

Muutama vuosi sitten löysin kirpputorilta ohjeenkin tähän, mutta lopullinen takki on neulottu seuraten äidin tekemän neuleen silmukkamääriä ja -kerroksia. Muutoksia tein vain sen verran, että neuloin koko hoidon saumattomana (miinus kainalosaumat)  ja aloitin v-aukon hieman alempaa, joten nappeja tuli neljä eikä viisi. Olen siis päässyt sukkapuikkokammostanikin, sillä hihat syntyivät niillä tuosta vain!

Ai niin, ja isälläni oli tästä miesten versio. Tais olla kulmien komein karju tuollaisessa takissa ;)