8. syyskuuta 2011

Käsityöläisten seurassa

Kotiuduin eilen Salon reissulta ja heti tänään säntäsin sienimetsään. Siellä tuntui ensin käyneen kato, mutta tarkemmin tihrusteltuani löysin mm. pienen kassillisen kuiviksi käpristyneitä veriseitikkejä.

Viikonlopun parasta antia oli perjantainen värjäyspäivä, jossa neuvoja oli jakamassa Riihivillan Leena Riihelä. Langat saivat väriä verihelttaseitikeistä ja samettijalasta. Kaunein sävy tuli mielestäni verihelttaseitikkien jaloista, jotka antoivat herkullisen keltaoranssin värin.




Perjantainen sadesääkään ei haitannut lainkaan, sillä kattilat oli siirretty katokseen. Ja tilan emännän sienipiirakka täytti nälkäisen vatsan. Ihan paras päivä!




Esillä oli myös näytteitä kasvi- ja sieniväreistä.


Inspiraatio iski todella, joten minun piti tietenkin päästä heti kokeilemaan värjäämistä myös itse. Äidiltä löytyi ullakolta punainen emalikattila, jossa keittelin kangastatteja, verihelttaseitikkejä, pulkkosieniä ja violettiseitikkejä. Lopulta sain työtä nopeuttaakseni käyttöön myös keittiön kaapista puurokattilan. Saldona koko viikonlopusta on useampi vyyhti värjättyjä lankoja, joista laitan varmasti kuvia myöhemmin. Jostain pitäisi ensin löytää edulliset vyyhdinpuut, jotta saisin esittelykelpoisia vyyhtikiekuroita.

Ainakin Salon metsät olivat pullollaan verihelttaseitikkejä, joten nyt kaikki kipin kapin sieniä poimimaan.

2 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Mielettömiä sävyjä! Varsinkin nuo oranssit on hienoja. Näiden kuvien jälkeen taas tulee sellainen olo et jos kuitenkin vielä yrittäis... Jänn odottelemaan niitä sun omia värejäsi:-)

Jaana kirjoitti...

Kannattaa vielä yrittää!