Koukeroinen

Eli tässä taas tuotos, joka ideavaiheessa vaikuttaa tosi hyvältä, mutta totetuessaan ei vastaakaan odotuksia. Olen ajatellut monesti kirjoittavani neuleidean ohjeeksi asti, mutta joko se tuntuu liian työläältä tai sitten malli on vaan mielestäni tylsä. Tämäkin kauluri nyt vaan näyttää paremmalta pöydällä kuin kaulalla.

Malli: oma
Lanka: kahden langan yhdistelmä, Sirdarin Snuggly Baby Bamboo, sävy Minky 85 g ja Lana Grossan Silkhair, sävy 001, 20 g
Puikot: 4 & 5 mm

Hifistelin kaulurille ohjeen autoCAD -suunnitteluohjelmalla. Cädin käyttöä olen opetellut koulussa kymmenen opintopisteen verran, ei ihan turhaan näemmä.

Suunnettelu eteni niin, että ensin piirsin kuviot aa neloselle, sitten skannasin sen ja asetin kuvan cädillä piirtäämäni ruudukon alle. Sitten piti vain piirrellä ohjelmalla koukerot paikoilleen ja lisätä muutama nyppy. Kätevää. Kaavion sivun yli menevä kiemura piti kohdistaa samaan kohtaan toisessa reunassa, sillä neuloin mallikuvion kahdesti peräkkäin. Näin kuvio jatkui sujuvasti. Neuloessani kauluria siirsin merkkilinjaa aina kerroksella ylöspäin, niin pysyin kärryillä missä mennään.

Sienivärejä

Härregyyd, mitä värejä voi saada sienistä!

Ja kuten kuvasta näkyy, taidan haudata toiveet sievistä vyyhdeistä ja tyytyä käsinkieputeltuihin pallosiin.

Laitan myöhemmin jokaisesta saamastani väristä yksityiskohtaisempia värjäystietoja, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Kunhan vaan valo-olosuhteet ja kamerani suostuvat yhteistyöhön toistaen oikeat sävyt.

Käsityöläisten seurassa

Kotiuduin eilen Salon reissulta ja heti tänään säntäsin sienimetsään. Siellä tuntui ensin käyneen kato, mutta tarkemmin tihrusteltuani löysin mm. pienen kassillisen kuiviksi käpristyneitä veriseitikkejä.

Viikonlopun parasta antia oli perjantainen värjäyspäivä, jossa neuvoja oli jakamassa Riihivillan Leena Riihelä. Langat saivat väriä verihelttaseitikeistä ja samettijalasta. Kaunein sävy tuli mielestäni verihelttaseitikkien jaloista, jotka antoivat herkullisen keltaoranssin värin.

Perjantainen sadesääkään ei haitannut lainkaan, sillä kattilat oli siirretty katokseen. Ja tilan emännän sienipiirakka täytti nälkäisen vatsan. Ihan paras päivä!

Esillä oli myös näytteitä kasvi- ja sieniväreistä.


Inspiraatio iski todella, joten minun piti tietenkin päästä heti kokeilemaan värjäämistä myös itse. Äidiltä löytyi ullakolta punainen emalikattila, jossa keittelin kangastatteja, verihelttaseitikkejä, pulkkosieniä ja violettiseitikkejä. Lopulta sain työtä nopeuttaakseni käyttöön myös keittiön kaapista puurokattilan. Saldona koko viikonlopusta on useampi vyyhti värjättyjä lankoja, joista laitan varmasti kuvia myöhemmin. Jostain pitäisi ensin löytää edulliset vyyhdinpuut, jotta saisin esittelykelpoisia vyyhtikiekuroita.

Ainakin Salon metsät olivat pullollaan verihelttaseitikkejä, joten nyt kaikki kipin kapin sieniä poimimaan.